Levinsky on suomalainen synthwave-tuottaja, joka luo elokuvan synthwave, jossa hän tutkii aiheita, jotka ovat hänelle syvästi henkilökohtaisia ja tunnepitoisia. Puhuin hänelle hänen musiikillisista juuristaan, hänen luovasta lähestymistavastaan ja tulevasta albumistaan nimeltä Electra Complex.
Karl Magi: Kuinka sai ensimmäisen kerran intohimoisesti musiikin tekoon?
Levinsky: Kaikki alkoi, kun olin noin 12-vuotias ja halusin aloittaa kitaransoiton. Tuolloin isäni osti minulle ensimmäisen kitarani ja sain ensimmäiset albumini, jotka eivät olleet yllättävää, heavy metal, koska se oli asia, sekä disco ja muut jutut 80-luvulla. Minulla oli jo ensimmäinen kokemus syntetisaattoreista myös melko varhain, noin 16 tai 17-vuotiaana. Olen melko itseopiskelija, mutta olen myös suorittanut muodollisen pianonsoiton ja laulamisen koulutuksen, koska se voi vain hyötyä lähestymistavasta ja musiikin ymmärtämisestä. Minulla on aina ollut polttava kiinnostus musiikin tekemiseen, jonka olen perinyt isältäni. Veljeni on myös aina ollut musiikin friikki. Tällä hetkellä hänellä on kaksi aktiivista bändiä ja hän on kiertänyt maailmaa.
KM: Mikä sai sinut tekemään synthwave?
L: 80-luvulla rakastin heavy metalia ja hard rockia, mutta kaivoin myös Italo- ja Euro-diskoja. Pidin juttuja, kuten Modern Talking, Sandra ja kaikkea sitä juustomaista. Jo matkalla silloin sain kuulla myös ihmisiä, kuten Jean-Michel Jarre, joka on edelleen yksi suurimmista epäjumalistani musiikissa. Mitä synthwaveyn tulee, se oli minulle ilmoitus. Ystäväni kertoi minulle ranskalaisesta yhtyeestä nimeltä Carpenter Brut ja heidän albumistaan Trilogy, joten menin ja ostin albumin. Trilogia oli käännekohta minulle. Kuuntelin sitä ja ajattelin: ”Verinen helvetti! Tämä on hienoa musiikkia! ” En ollut tehnyt aktiivisesti musiikkia muutaman vuoden ajan, mutta puolitoista vuoden kuluttua päätin, että minun on aika laittaa se kaikki ja tehdä oma juttuni. Siitä lähtien olen tuottanut tämän genren musiikkia jo yli kaksi vuotta.
KM: Ketkä ovat taiteilijoita, joista olet saanut inspiraatiota?
L: Minulla on pitkä historia musiikkia ja bändejä edustaen eri tyylilajeja. Tavoitteeni oli aika varhaisessa vaiheessa työntää kirjekuori musiikissa, joten pyrin ottamaan paljon vaikutteita muista genreistä. Kun kokeilin ja aloitin, kävin läpi kaikki kliseet, luulen, että se on melko paljon asia, jonka kaikki tekevät syntymän tuottaessaan synteettisiä aaltoja. Halusin luoda uudelleen asiat, jotka kuulin ja ajattelin olevan täysin hienoja. Kaikista taiteilijoista, jotka nimittäisin ja joilla oli todella vahva vaikutus musiikkiini, Kate Bush on ennen kaikkea. Sen jälkeen sanoisin Jean-Michel Jarre, John Carpenter, Vangelis ja Goblin.
KM: Kuinka suhtautuvat kappaleiden kirjoittamiseen ja musiikin luomiseen?
L: Laulujen kirjoittaminen on minulle erittäin tunnepitoista ja usein hyvin henkilökohtaista. En ole sellainen kaveri, joka haluaa huijata irtotavarana ”evästeleikkurin” musiikkia. Minun on kyettävä seisomaan kaiken, mitä kirjoitan, jokaisen teeman ja nuotin takana. Minulla on oltava jotain hyvin konkreettista, merkityksellistä ja tunnepitoista, jotta voin hyväksyä kappaleeni.
Erittäin iso asia minulle viimeisen vuoden aikana on ollut pianonopetustehtäväni. Halusin oppia pianoa suurelta osin upea brittiläinen jumalatar Kate Bush. Minulla on ollut pitkä kokemus todella oppia lukemaan musikaalin merkinnät oikein, oppimaan musiikkiteoriaa ja oppimaan säveltämään myös perinteisessä merkityksessä. Sanoisin, että nykyinen lähestymistapani kappaleiden kirjoittamiseen on hyvin pianosuuntautunut, joten aloittaessani uuden teoksen kirjoittamisen noutoin yleensä syntetisaattoripaikan perinteiseen grandi-pianoon. Aloin löytää inspiroivia sointuja, jotka esimerkiksi sopisivat mielikuvaani, joka minulla on päässäni tietylle kappaleelle. Sen jälkeen alaan soittaa sointuja, ja sitten tulee melodiat ja johdot. Näin kappaleen selkäranka luodaan pohjimmiltaan.
Kun olen tyytyväinen soinnun etenemiseen, arpeggioihin, lyijyihin ja melodioihin, siirrän ne yleensä DAW-laitteeseen (tapauksessani Logic Pro X) ja aloitan sitten todella kokeilla, mikä on hauskempi osa. Kokeilin paljon erilaisilla äänillä ja käytän myös laitteistosyntetisaattoreita keksimään uusia ideoita ja inspiraatioita. Kaiken kaikkiaan se on erittäin luova prosessi. En todellakaan halua käyttää mitään valmista. En käytä mitään rumpu- tai riffinäytteitä tai minkäänlaisia valmiita lyöntejä. Rakennan kaiken tyhjästä ja mielestäni se on tärkeää, kun haluat tehdä musiikistasi todella henkilökohtaista.
KM: Kerro minulle tulevasta albumistasi Electra Complex ?
L: Koska aromini ja lähestymistavasi syntaaltoon on elokuvallisempaa, ajattelin päässäni erilaisia elokuvamaisia sekvenssejä tai kohtauksia aloittaessani kirjoittaa Electra Complexia . Tutkin sitä eri teemoilla. Se tulee olemaan paljon edistyneempi ja yllättävämpi kuin minun EP- menetelmäni hulluuteen (2018). Olen ottanut rytmisen ja melodisen työni eteenpäin monien vaiheiden edessä (kiitos pianokoulutukselleni).
Jotkut teemoista, joita albumi käsittelee, ovat esimerkiksi psykologia, seksuaalisuus ( Arousal ) ja vihan aiheet ( veitset kaikille ) yhteiskunnassa. Tulin periaatteessa täydelliseen luetteloon kappaleiden nimikkeistä ensin ennen kuin aloin kirjoittaa mitään. Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana olen kirjoittanut nämä kappaleet käymällä läpi kappaleiden nimeä ja valinnut otsikon, joka inspiroi minua tuolloin eniten. Tämä on ollut melko ainutlaatuinen lähestymistapa kappaleiden kirjoittamiseen. Katsoisin esimerkiksi nimikettä Celebrity Suicides . Halusin luoda laulun, joka puhuisi tunnetuista, erittäin menestyvistä ihmisistä, joilla on pinnan pinnalla näennäisesti kaikkea mitä he voivat toivoa elämässä, mutta ilmeisesti he tuntevat silti olevansa hyvin yksinäiset, nurkkaan kulkeneet eivätkä pysty hakemaan apua tai ratkaisua.
Mielestäni ihmisten tulisi välittää enemmän toisistaan ja myös itse, olla läsnä toisilleen. Lisäksi siellä on kappale Sentient Beings, joka kertoo tehdasviljelystä, kasvismyrkityksestä ja eläinten julmasta kohtelusta. Musiikillisesti tämä albumin kappale on kunnianosoitus Jean-Michel Jarrelle. Se nyökkää hyvin selvästi kohti hänen suurta taiteitaan.
KM: Missä haluat viedä musiikkiasi eteenpäin?
L: Tulevaisuudessa ajattelen, että olen kiinnostunut luomaan progressiivisempaa musiikkia. Electra-kompleksi siinä on paljon tuttuja elementtejä, mutta se on ehdottomasti myös erittäin edistyksellinen askel eteenpäin. Haluan kokeilla ja kokeilla uusia asioita. Levyteoksessa ei ole minkäänlaista ruudukkoa, neonpalmuja tai Testarossoja, kuten saatat arvata. Tilasin teoksen erittäin lahjakkaalta ja nousevalta suomalaiselta graafikolta Ninni Kairisalolta. Teos tulee olemaan erittäin kaunis, mutta se on myös provosoiva hienovaraisella ja psykologisella tavalla. On elementtejä, joita et välttämättä odota niin sanotusti synthwave-genreistä. Teos on todella kaunis, mutta siinä on tietty läsnäolo ja ilmeinen jännitys. Jos tiedät esimerkiksi italialaiset giallo-elokuvat ja jos mietit näiden elokuvien julistetaiteita, sinulla on joitain elementtejä sieltä.
KM: Miltä sinusta tuntuu synthwave-kohtauksen nykytilasta?
L: Globaalilla synthwave-näkymällä on nyt lukuisia taiteilijoita, mutta tällä hetkellä on vaikea edes erottaa taiteilijoiden nimiä. Sinulla on todella paljon meneillään super-klišisiä juttuja, ja siinä ei tietenkään ole mitään vikaa. Näen, että ihmisillä on aina oma rakojensa mukaan kiinni genren perustekijät. Mielestäni genre on saavuttanut myös kriittisen massan siinä mielessä, että sen täytyy todella kehittyä. Ei myöskään ole salaisuus, että paikalla on niin kutsuttuja kuraattoreita, jotka ovat melko tekopyhiä. He sanovat, että kohtaamisessa on edistyttävä enemmän, mutta samalla he ajavat kohtauksen olevan hyvin siveä, inspiroiva ja yllättämätön. Uskon, että aika loppuu pian ja näemme jotain muuta tulossa.
Uskon henkilökohtaisesti, ja toivon, että kuulemme lähitulevaisuudessa enemmän ristikkäin tyyppejä ja ne voivat olla terveitä vain kohtaukselle. Esimerkiksi omalla, äärimmäisellä tavalla joku Yhdysvaltain Gostin kaltainen yrittää tehdä niin. Perturbator on myös julkaissut esikatseluraidan uudesta albumistaan, joka sisältää elementtejä post-punkista, ja mielestäni se on erittäin virkistävää. Haluat ravistaa pölyä ja sisällyttää joitain todella uusia elementtejä.
KM: Mitä teet luovien paristojen lataamiseen?
L: Yritän huolehtia itsestäni. Olen siinä melko hyvä (toisinaan voisi olla parempi). Yritän mietiskellä, olen myös tehnyt joogaa, pohdintaa, liikuntaa, kirjoittanut, luontoissa oleminen ja olen onnekkaani asua Helsingissä pienellä saarella, keskustan lähellä, nimeltään Lauttasaari. Saari on erittäin kaunis ja siinä on upea eläimistö. Tällaisia asioita yritän tasapainottaa itseni kanssa. Tietenkin, inspiroi myös elokuvien lukeminen ja katseleminen. Rakastan myös kaikenlaista taidetta, joten käyn taidegallerioissa ja näyttelyissä. Ihmisten tapaaminen on myös hieno tapa myös saada inspiraatiota.
